moron moro! 

Taas ollaa pohjalla ja kakun päällä on itsemurha kierre, mutta läheiset jaksaa valaa muhun toivoo paremmasta elämästä. Mua pelottaa ihan helvetisti et ehin tappaa itteni ennen ku olo helpottaa ... sain hetkeks yhteyden mun exää johon tutustuin tinderissä, mut vastaan otto oli jäätävä sain mitä halusin eli totuuden mut meil oli diili en saa enää ikinä ottaa yhteyttä siihen tai sen kavereihin ja se ei estäis mua missään sosiaalisen median muodossa mut se petti lupauksensa. Se sattuu ihan saatanasti mä oisin halunnu olla jollain tapaa osa sen elämää mut se hylkäs mut iäksi en pysty painaa aivoissa "off" nappia ja jatkaa elämää ilman sitä mul on voimakkaat tunteet vaikka erosta on jo 2 vuotta. 

Oon alkanu lähentyy mun siskon kanssa vaikka siihen meniki aikaa oon ollu paska pikkusisko, en voi peruuttaa tapahtuneita enkä uskalla luvata etten toistais virheitäni. ja ainaku mokaan sanon näin:" Mä en oo itsetuhonen se on tää masennus", helppo laittaa masennuksen piikkii ku joskus sillä saa muiden kuulemaa mun avunhuudon. Mä kaipaan läheisyyttä, mut tajuun et teoillani ajan läheiset kauemmas oon jopa miettiny et alkaisin turruttaa aistejani huumeilla, mut siihen en osaa vastata et mitä sen jälkee... lääkkeitä en pysty käyttää väärin koska ne on lukkokaapissa ja vaa hoitajat pääsee sinne.  tarvittavia menee koko se määrä mitä saa ottaa,Oon edellee laitoksessa ja tätä menoo en pääse viel hetkee pois, mut toisaalt mulla ei oo kiire, koska jos nyt lähtisin ni kuolisin oman käden kautta ja sitä kautta tuhoaisin läheisteni elämän. ei ne ansaitse sitä! onneks pääsen tallinnaa pakoo näitä tunteita.