Moikka! 

Suhderintamalle kuuluu se että me päädyttiin eroon :( oon nyt ollu n. kuukauden verran yksin ja voin sanoo et naatin :) ja välillä tulee muistoja menneistä suhteista mieleen, mut alan hiljalleen oppia käsittelemään niitä ja puhuminen auttaa ... onneks on joka ilta keskustelu ja jos on akuutti hätä ni saan muutenkin keskustelu apua :). Mun sairaus kulkee mukana ku kuolema välillä tulee voimakkaitakin impulseja ja sit tulee tehtyy kaikkee tyhmää ehkä vaarallistakin, mut ne alkaa vähenee ku altistan itteeni vähän kerrassaa niille tekijöille jotka on mulle vaarallisia, mut koko aika tukiverkko kulkee ja tukee mua arjessa ja syksyllä mietitää jatkoa ja vähän sitäki mitä muutoksia /diagnooseja lääkityksen tueks tulee. Nyt ihmis suhde rintamalla on ollu myrskyisää ja vaa harvat on pystyny ymmärtämää miks oon tällänen hermostuin äidille ku tuntu et kaverit puhuu sille enemmän ku mulle ja ei se äidin vika oo ja vieläki huono omatunto ku äiti auttaa mua toisten mielestä liikaakii ja mä en pysty korvaamaa sitä, jos äiti lukee tän ni mä rakastan sua ja oisin valmis tekee sun puolesta kaiken mahdollisen sun puolesta jotta saatais olla ikuisesti yhdessä <3. Mulla on ikäväS:ssää mut ehkä se siitä nähdään !