Minun rakas perheen nuorin  pikkusisko (kissa) lähti toissa yönä kohti sateenkaari siltaa ja suru edelleen suunnaton niin mulla ja toisiks nuorimmalla<- ( kissa)  että mulla äidillä ja papalla sydämeen jäi tassun jälki muistoksi muistan muutkin edesmenneet lemmikkini ( 1 kissa) ja vanhimman meistä siskoista lemmikit ( marsuja +1 hamsteri) sillä joka kerta reaktioni on ollut loputon itku kuin vesi putous ja sylin tarve enää en mahdu äidin syliin painan yli 30 kg enemmän :P joten tyydyn halaamaan itselleni rakkaita ihmisiä. eilen halaus  ei riittänyt vaan  nukuin äidin kainalossa ja hyvin nukutti kiitos mama. Ja historia toisti taas itseään yksi historiani pimeään puleen liittyvä ihminen muutti asumis yksikkööni aikani kiersin kaukaa ja välttelin, mutta lopulta menin hänen luokseen kädet ylhäällä anoakseni rauhaa ja se oli elämäni viisain teko luulin että hän vihaa minua ja kiroaa minut alimpaan helvettiin sillä luulin kiusanneeni ja tuhonneeni hänen elämänsä silloin pimennossa olevan historiani aikana, mutta luojan kiitos olen kaikki nämä vuodet syyllistänyt ja tuominnut itseni kyrväksi aivan turhaan kiitos sinä joka tulit takaisin ja vielä melkein mun ovelle olet ihana <3 niin että nyt olemme erottamattomat ja olen onnellinen että minulla on hänet ja pikku siskoni o'nalle nyt hyvää yötä