Hei!

Oon alkanu miettii et mul on niin harvoin hyvä olla et onkohan ne hetket unta.En jaksa itteeni oon ärsyttävä paska jolla ei oo todellisii ystävii/ kavereita kierin itse säälissä enkä oo valmis muuttaa asioiden kulku suuntaa oon väsyny taistelemaa itse murha mielessä huudan apua mut kellää ei oo aikaa kuunnella. Pelottaa et tää päättyy hautaa ennen ku joku ehtii auttaa. Masentaa ja tuntuu turhalta ku en kuitenkaa tuu haluamaani saamaa ei mul muuta